9.11.2011 Leaf luento

Leaf Finland Oy:stä Niina Lammila piti p2p ryhmälle luennon heidän markkinoinnistaan ja erityisesti Bilar autokarkkien lanseerauksesta Suomessa. Luennoitsijamme perehdytti meidät ensin lyhyesti Leaffiin, jonka jälkeen hän keskittyi kertomaan Bilar-merkin Suomen markkinoinnista. Bilar on hyvin tunnettu Ruotsissa, mutta Suomessa sen markkinointi oli jo kerran epäonnistunut. Leaf lähti kampanjoimaan Bilaria monella tavalla, tekemällä teaserointia kahdessa vaiheessa ja mahtipontisella mainonnalla. Kampanjointi oli onnistunut ja saavutti niin median huomion kuin myös ostajien huomion.  

Luento oli mielenkiintoinen ja valaiseva. Siinä esiteltiin hyvin markkinoinnin eri vaiheet ja extrapisteitä luennoitsija saa siitä että hän tutustutti kuulijat kirjaimellisesti Bilarin maailmaan maistiaisilla. ”On vain yksi tapa pysäyttää ne” p2p yleisö taisi ainakin onnistua siinä ;) Kamppanjaan kannattaa tutustua heidän Facebook sivuillansa, jossa kannattaa käydä kurkkaamassa ainakin hauskat ja hyvin tehdyt animaatio mainospätkät.

Reflektointi

Tässä osassa pohdin mitä ja miten olen oppinut.

Kun rupesin miettimään mitä olen tällä kurssilla oppinut, ensimmäinen ajatukseni oli että en mitään. Mutta tarkemmin miettittyäni totesin oppineeni paljonkin. Ensimmäisenä tämä blogi, en ole koskaan kirjoittanut blogia ja raportin tekeminen blogimuodossa tuntui mukavalta vaihtelulta. Ensin olin blogia vastaan, mutta kun ryhdyin hommiin niin totesin että blogin tekeminen on hauskaa ja luovaa työtä, eikä ollenkaan niin vaikeaa kuin luulin. Innostuin jopa niin paljon blogista, että mietin että voisin ruveta pitämää yllä omaa blogia. Minusta on siis kovaa vauhtia kehittymässä bloggaaja ;)

Olen aikaisemmin ollut mukana tekemässä lehteä, joten sen varsinainen luominen ei ollut minulle uutta. Indesingn- ohjelma sen sijaan oli uusi tuttavuus minulle. Sen käyttäminen jäi minun osaltani hyvinkin vähäiseksi ja se jäi harmittamaan. Olen käyttänyt vastaavantyyppistä ohjelmaa ja olisi ollut mukava jos voisin sanoa nyt hallitsevani myös indesingnin käytön.

Ryhmä ja tiimityöskentelystä oppii aina jotain uutta, itsestään niin kuin muistakin. Miten ihmiset käyttäytyvät ryhmissä ja miten tiimi työskentelee yhteen. Meidän taittotiimissämme nousi vahvoja persoonia ja osaajia esiin. Tiimi ja ryhmätyöskentelyssä on haasteensa ja on ihmisiä jotka eivät työskentele tiimin yhteisen edun eteen vaan työskentelevät vain oman etunsa eteen. Mitä ryhmässämme opin, niin opin antamaan ohjat muille ja luottamaan heidän osaamiseensa ja opin tekemään tiimiä tukevaa työtä.

Pikkuryhmän työskentely

Oma kolmen hengen ryhmämme on tehnyt töitä hyvällä ryhmähengellä. Teimme ryhmän kanssalehteen jutun, jonka aiheeksi saimme moottoripyörä reittin Suomessa. Saimme jutun hyvin kasaan vaikka jouduimme käyttämään b-suunnitelmaa. Emme myöskään saaneet sovitettua aikataulujamme yksiin, mutta saimme jutun tehtyä vauhdikkaasti ja ilman suurempia ongelmia Google Docia käyttämällä.

Paljon ja vähän on tapahtunut kurssin alkamisen jälkeen. Pikkutiimimme jäseniä ei ole enää koko kokoonpanossa näkynyt. Yhdistyimme toisen pikkutiimin kanssa ja saimme aiheeksi taiton. Olin innoissani, sillä kaikista aihesta juuri taitto kiinnosti minua eniten.
Alussa taittoryhmällä ei juurikaan hommia ollut, sillä lehteä on vaikea taittaa ilman juttuja. Taittotiimin projektinjohtajana toimi Sami Väänänen. Ohjelma mitä käytimme taitossa on InDesing-ohjelma. Sami ei opettanut meitä taitto-ohjelman käyttöön vaan antoi meidän kokeilla ohjelmaa itse ja antoi ymmärtää että näin oppisimme sen parhaiten. Valmis pohja lehdelle oli jo tehty ensimmäiseen numeroon, joten käytimme tiettysti sitä. Suurin ongelma ja hidastaja oli se että ohjelma toimi vain yhden usb-tikun välityksellä ja vain siinä oli tallessa kaikki mitä oli tehty. Ohjelmaa pystyi käyttämään vain kahdella koulun koneella. Taittoa ei myöskään pystynyt tekemään kuin yhdellä koneella vain yksi tiimiläinen kerrallaan.

Juttujen valmistumista odotellessa tutkimme ensimmästä MC UAS:N numeroa ja vertailimme muutamaa muuta lehteä mm. Metroa. Mietimme mikä oli onnistunutta ja mitä muutoksia ja parannuksia haluaisimme seuraavaan numeroon. Mietimme myös lehden ulkonäköä ja rakennetta niiltä osilta mihin pystyimme vaikuttamaan. Mielestäni jo nyt oli selkeää että toisesta numerosta tulisi parempi kuin ensimmäisestä. Vaikka vaikuttaa omakehulta niin ensimmäisessä numerossa oli valitettavasti vain sellaisia virheitä mitkä ratkaisemalla lehdestä tulis helposti paremman näköinen. Ja tavoitteitahan on hyvä olla.

En päässyt pariin seuraavaan ensimmäisiin taittotiimin tapaamisiin, joten en tiedä mitä silloin tehtiin. Kun pääsin taas mukaan oli selkeää että vain Oskari käyttäisi ohjelmaa, sillä hän oli siinä jo todella nopea. Näin Oskarista tuli ohjelma vastaava. Mieleni olisi tehnyt myös käyttää ohjelmaa, mutta koska Oskari sen niin näppärästi hallitsi niin en viitsinyt hidastaa työn hyvää ja mallikasta etenemistä.
Taittoryhmässämme siis Oskari käytti ohjelmaa ja muut tiimiläiset ohjasivat ja kertoivat mitä seuraavaksi tulisi tehdä. Työ eteni näin hyvin.

Kaikki eivät aina päässeet taittotiimin tapaamisiin ja yksi tiimiläisistä taisi luistaa kaikista tapaamisista. Viestintä ei tiimin välillä aina kulkenut täysin sulavasti ja osa tapaamisten sovituista ajankohdista ei tavaittonut kaikkia tiimiläisiä. Mitä isompi tiimi sen hankalampi aikatauluja on sovittaa ja kaikki eivät millään aina voi päästä paikalle. Tiimityöskentelyssä on aina ongelmansa, mutta kaikenkaikkiaan tiimimme työskenteli mielestän ihan hyvässä hengessä ja pääasia että,
hommat tuli kuitenkin hoidettua ja lehti saatiin painokuntoon.

Opponointi

Opponoin samalla kurssilla olevan Sanna Salon blogia. Sanna on päässyt hyvään vauhtiin blogin kirjoittamisessa. Hänen bloginsa on selkeä ja helppo lukea :) Hänen blogissaan on kaikki mitä kurssin blogiraportissa pitikin olla. Hän on kuvaillut tarkkaan lehden tekoa ja projektin sekä tiimityöskentelyn etenemistä ja pohtinut ja prosessoinut hyvin oppimistaan projektin vaiheissa.

Sanna on tuonut blogissaan hyvin esiin tiimityöskentelyn haasteet. Jos ohjaus ei toimi tai tiimiläiset eivät tee sovittuja asoita on vaikea pitää hyvää henkeä yllä. Tiimityöskentely lähtee hyvästä tiimivetäjästä. Niinhän työmaailmassakin on että projektin vetäjä on vastuussa projektin onnistumisesta, mutta tiimiläistenkin pitää kantaa vastuunsa ja toimia tiimin ja projektin hyväksi.

Sanna on kuvannut hyvin projektityöskentelyn oppimistaan. Hän on oppinut kantapään kautta mitä tulee ja ei tule tehdä. Suosittelen lukemaan Sannan blogin, sillä hän on kuvannut ja pohtinut projektia ja tiiminsä työskentelyä rehellisesti mitään kaunistelematta, mutta kuitenkin rakentavasti.

Opponoin Sannaa myös hänen omalla sivulla http://sannasalo.blogspot.com

Päiväkirja

Projektin alkajaisiksi tutustuimme edelliseen ja ensimmäiseen MC UASIN jäsenlehteen. MC UAS (MC Universities of Applied Sciences) on moottoripyöräkerho ammattikorkeakouluissa työskenteleville ja moottoripyöräilystä kiinnostuneille.

Kurssin tavoitteena on tehdä toinen painos kyseisen moottoripyöräkerhon jäsen lehdestä. Meidän piti keksiä vähintään neljä ideaa/ ajatusta mitä juttuja lehteen voitaisiin tehdä. Meidät jaettiin 3-4 hengen pienryhmiin, joissa muokkasimme ja kehitimme ideoitamme. Minun ryhmääni minun lisäkseni kuuluu Anni Rautio ja Mika Metso. Ideat jaettiin vielä netissä missä projektiin kuuluvat henkilöt pystyivät äänestämään parhaita ideoita. Parhaat äänestetyt ideat jaettiin sitten pienryhmille ja meidän pikku tiimimme sai aiheeksi moottoripyöräreitin Suomessa. Lähdimme etsimään tietoa hyvästä reitistä netistä ja kyselemällä kaikilta tutuiltamme olisiko heillä mitään hyvää reittiä tiedossa mikä sopisi lehteen. Pohdimme myös mitä juttumme voisi sisältää, haastattelua, kuvia yms.

Pienryhmät yhdistettiin isommiksi ryhmiksi, joille jaettiin lehdentekoprosessien mukaan tehtäviä. Meidän ryhmämme yhdistyi niin, että isompaan ryhmäämme kuuluu pienryhmämme lisäksi Iiro Mäki, Oskari Kolehmainen, Niina Tammi ja Sini Rantala. Ryhmämme sai tehtäväksi hoitaa lehden taiton. Olemme siis team taitto J. Taittoryhmän kanssa tutustuimme ohjelmaan (indesing), jolla taittoa tehtäisiin.

Päätimme tehdä lehtijuttuumme haastattelun, sillä kellään meistä ei ollut omakohtaisia kokemuksia sopivasta reitistä lehteen. Jututimme Mikko Karppasta ja hänellä tuntui olevan sopiva reitti meille, niinpä päädyimme haastattelemaan häntä. Teimme Annin kanssa kahdestaan hänelle haastattelun, jonka lähetimme sähköpostitse. Varsinaiseen jutun deadlineen oli haastattelun lähettämisestä vielä kaksiviikkoa aikaa, jonka oletimme riittävän vastauksen saamiseen ja sen muokkaamiseen lehtijuttumuotoon. Toisin kuitenkin kävi. Saimme vastaukset haastatteluun vasta kaksipäivää ennen jutun deadlinea. Onneksi olimme tehneet B- suunnitelman.

B-suunnitelmassa käytimme tuttuni kertomaa reittiä joka oli osittain sama kuin Mikon reitti olisi ollut. Tutkimme reittiä ja poimimme sieltä muutamia nähtävyyksiä ja pysähdyspaikkoja, joissa moottoripyörällä olisi helppo poiketa ja jotka voisivat kiinnostaa motoristeja. Näitä pysähdyspaikkoja ovat museotiellä oleva uudelleenrakennettu sodanaikainen näkötorni, josta on hienot maisemat, Virojoella oleva Teboil Rajahovi, joka on ympäri vuorokauden avoinna, Salpalinja-museo ja Susikosken kahvila. Tiimimme ei päässyt yhteen kokoamaan juttua, mutta teimme sen yhtä aikaa Google Docsissa.  Olimme Mikan kanssa koulussa ja Anni kirjoitti etänä Docsiin. Näin saimme hommat etenemään. Mika piirsi myös kartan reitistä, jota jatkoin. Ohjeeksi olimme saaneet että karttapohjaisesta reitistä ei tuli lehdessä selvää kuvaa, ja meidän olisi parempi tehdä vain pelkistetty karttapiirros. Teimme työtä käskettyä, mutta myöhemmin kummastelimme kun asiat kääntyivät päälaelleen ja pelkistetty kartta versiomme ei sitten kelvannutkaan vaan sen sitten pitikin olla karttapohjainen! Saimme juttumme kuitenkin tehtyä hyvissä ajoin ennen 16.10.2011 joka oli lehtijuttumme deadline. Saimme Kristiina Kupariselta palautetta, jonka pohjalta korjasimme juttuamme vielä ennen varsinaista palautusta. Korjatun ja valmiin juttumme palautimme tuolloin 16.10 Google Docs muodossa, jonka osoitteen jaoimme vielä Googlen keskusteluryhmässä.

Myöhemmin esittelimme valmiin juttumme Powerpointilla muulle lehdentekoryhmälle. Esitimme juttumme auditoriossa ja saimme opponointiryhmältä palautetta. Mika ei valitettavasti päässyt esitykseen, joten esitimme juttumme Annin kanssa kahdestaan. Samalla kerralla kuulimme myös muiden ryhmien valmiit ja vähemmän valmiit jutut. Osa jutuista ei siis tässäkään vaiheessa ollut vielä valmiina, vaikka deadlinesta oli jo kulunut viikkoja.

Alussa meillä ei ollut taittoa, sillä lehteä on mahdotonta taittaa ilman valmiita juttuja. Suunnittelimme kuitenkin lehden ulkoasua ja sommittelua. Sini teki myös loistavan mallin kansilehdestä. Varsinainen taitto alkoi, kun juttuja rupesi olemaan valmiina. En harmikseni päässyt muutamaan  taittoryhmän tapaamiseen muiden projektien päällekkäisyyksien takia ja olin myös viikon verran ulkomailla. Taittoryhmämme oli kuitenkin päässyt hyvään vauhtiin ja työ näytti hyvältä.

Taitossa tuli matkan varrella mutkia matkaan. Kertaalleen tehdyn työn uudelleen tekeminen ja turhantyön tekeminen rupesi turhauttamaan taitto ryhmää, sillä kun saimme taittoa etenemään tuli uusia ohjeita ja juttuja puuttui vielä. Mainosten viipyminen hankaloitti ja hidasti myös työntekoa, koska emme tienneet, paljon mainoksia oli tulossa ja paljon ne tarvitsivat tilaa. Päätimme siis siirtää muutamia taittoryhmän tapaamisia eteenpäin. Tapaamisessa 16.11 lehti näytti jo suhteellisen valmiilta ja todella hyvältä. Saimme lehden hyvään malliin, mutta mainoksia kuitenkin uupui vielä. 22.11 Tapaamisessa loputkin mainokset olivat rantautuneet ja muokkasimme lehteä niin valmiiksi kuin pystyimme. Vakuutuksista kertova juttu puuttui vielä, mutta saimme järjestettyä sille tilaa. Nyt odotamme jännityksellä riittääkö tila sille. Tulostimme tapaamisen päätteeksi lehden pdf- muotoon ja jaoimme sen muille Google Docsissa. Tarkoitus on että muut voivat käydä kommentoimassa kokonaisuutta ja mahdollisia virheitä.

Nyt on oikoluettu lehteä urakalla ja saatu korjausehdotuksia. 1.12.2011 ahersimme taittoryhmän kanssa korjausehdotusten kimpussa. Vakuutusjuttua ei nyt sitten tullutkaan ollenkaan lehteen, joten sille varattu tila piti täyttää. Lisäsimme kuvia Vietnam juttuun ja tila tuli helposti täytettyä. Luulin ettei meillä menisi kauaa korjausten kimpussa, mutta väärin luultu. Kolme tuntia upposi helposti. Suuren palautteen saaneet tavutusvirheet saatiin myös korjattua, kun Oskari löysi ohjelman asetuksista suomenkielisen tavutus asetuksen. Teksti piti muuttaa viivamuotoon ennen painoon lähettämistä ja lopuksi vielä hieman asettelua ja kirjoittajat ylös lehteen, niin lehti oli meidän osalta valmis painoon. Pdf asetukset tosin piti vielä tarkistaa painoyritykseltä. Tiukalle meni kun itsenäisyyspäiväkin tuli väliin, mutta näillä näkymin lehti kerkeää aikataulussa painoon! Hyvä kaikki tiimiläiset :) jos mitään ihmeellistä ei enää ilmesty, niin seuraavan kerran lehteä voi lukea paperiversiossa!

Lehti on nyt ilmestynyt painosta ja näyttääpä hyvältä! Niin kuin alussa totesin, näyttää toinen painos ensimmäistä paremmalta. Lehti on selkeä ja helppo lukea. Hyvää työtä kaikilta :) Saa nähdä kuinka hieno kolmannesta numerosta tulee. Jään mielenkiinnolla odottamaan kevättä ja lehden seuraavaa numeroa.